Pitkään suunniteltu juttu, pakastimen sulatus

Nyt on ollut mukavasti pakkasta. Sehän tarkoittaa sitä, että todellinen Martta sulattaa pakastimen. 

Oikeesti, tähän mä en todellakaan pystynyt! Vielä, mutta sekin hetki koittaa, kunhan tarpeeksi suunnittelen, ehkä jo ensi kesänä. Vähän haastetta elämään ja tähän touhuun!
 

Toinen pitkään suunniteltu juttu, metsästys

Metsästäjän materiaalit

Olen pitkään suunnitellut metsästämisen aloittamista. Miestäni moinen ei kiinnosta lainkaan, mistä siis metsästyskaveri? No, jos ei oma mies kerran tästä innostu, niin lainaan sitten naapurista. Kätevää. 

Naapurin mies on metsämies isolla M:llä. Kolme vuotta vihjailin hänelle, että olisi kiva päästä mukaan hirvijahtiin. Sain aina vastaukseksi "joo, totta kai se onnistuu". Koskaan ei kuitenkaan sitä päivää tullut. Kesällä aloin sitten sanomaan suoraan, että haluan oikeasti sinne hirvijahtiin mukaan ja tämä sanominen palkittiin. Ensimmäinen jahti oli mieletön kokemus! Ilma oli kaunis ja kuulas. Lunta ei ollut lainkaan. Jahtiporukka otti minut herrasmiehinä vastaan, vaikkakin heillä taisi olla pientä ennakkoluuloa minua kohtaan. Olin ensin passipaikalla ja saimme peuran. Seuraavaksi sain olla ajomiehenä, nauttia erään vanhemman hirvimiehen seurasta ja luonnon tuntemuksesta. Päivän saalis, kaksi peuraa.

Ilmeisesti käyttäydyin hirvijahdissa hyvin, sainhan kutsun jouluna luolametsälle. Luolametsästys antoi viimeisen sysäyksen ajatukselle suorittaa metsästäjän tutkinnon. Olin ensimmäisillä oppitunneilla eilen. Nyt siis opiskellaan lakia ja lajeja. Niin siistii!

Asia on edennyt siis todella pitkälle. Vakavassa harkinnassa on oma luolakoira. Sain eilen ilouutisen, erään nartun astutus oli onnistunut. Nyt enää pitäisi kääntää oman miehen pää, siis muutenhan saan sen kääntymään helposti, niin kuin muidenkin miesten, mutta koira-asiat onkin sitten jo toinen juttu. Olemme yhden koiran perhe, tai niin hän luulee. Buahhahahahahahaa. 

Aurinko armas ja niin kaunis metsä

Pitkään hautunut ajatus

Olen pitkään suunnitellut blogin aloittamista. Nytkään aika ei ole oikea ja sitä on aivan liian vähän, mutta aloitain silti. Olen pitkään suunnitellut kaikenlaista ja niitäkään en ole toteuttanut. Nyt on kuitenkin uusi vuosi ja uudet kujeet. Blääh diibadaa lässynlässyn.

Tässä blogissa kerron uskomattoman mahtavasta elämästäni ja aivan ihanasta perheestäni. Miksi juuri minun elämäni olisi sellainen, josta ihmiset jaksavat lukea? Miksi juuri minä ja minun elämäni olisi kiinnostavampi kuin muiden? Ehkä siksi, että olen vain niin täydellinen. Ne blogit, jotka kertovat ihmisten ihan vain omasta elämästä ovat juuri sellaisten kirjoittamia, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä ja kiinnostavia. Kaltaisiani siis. Hah! Siitäs saitte.

Näitä blogeja on netti pullollaan ja jokainen kokee olevansa blogin arvoinen, mutta entä sitten? Ei mitään.