Tittitidii, siitähän on jo tovi aikaa kun tänne on tullut kirjoiteltua. :-) Ei taida olla ihan blogin tarkoitus, että sitä kirjoitetaan kerran per vuodenaika...

...Tahtoisin toki parantaa tapani, mutta en tietenkään lupaa tehdä niin. Vastaisuudessa en edes selittele pitkiä välejä. Omapahan on tappioni, tuskin moni jaksaa seurata blogia, missä ei tapahdu mitään.

Mutta elämässä onkin sitten sattunut ja tapahtunut paljon, arkisia tapahtumia tosin, mutta kuitenkin.

Perheeseemme on muuttanut uusi jäsen, Jesus. Jesus syntyi maaliskuun 20. päivä, yhtenä neljästä veljeksestä. Jesus edustaa Working Jack Russell rotua. Nopealla laskutoimituksella Jesus täyttää neljä kuukautta ihan kohta. Jesuksen muutosta meille kävimme pitkällistä ja pitkästyttävää keskustelua. Minä perustelin, lapset perusteli, mies kyseenalaisti. Minä lupasin, lapset lupasi, mies kyseenalaisti. Minä perustelin, lapset perusteli, lapset perusteli, minä lupasin ja mies kyseenalaisti. Ja kas, niin tämä valloittava persoona muutti luoksemme, eikä vähiten siitä syystä, että tietenkin tarvitsen metsästyskoiran, suoritinhan jo tutkinnonkin. Buahahahahaahahaaa!

Kaikki on mennyt loistavasti, alkuun vanhaa koirarouva Saimia oksetti koko pentu. Muutaman viikon jälkeen Saimi ilmeisesti käsitti, että penikka on tullut jäädäkseen ja on se jälkeen vaivautunut leikkimäänkin pennun kanssa. Vierekkäin nukkuminen ottaa edelleen Saimia päähän, mutta Jesus on sitkeä typpi. Saimi kun vaihtaa makuupaikkaa, Jesus kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa mukana. Saimi on Jesuksen mielestä IHANA!

Jesus on tuonut kotiimme paljon pissaa ja kakkaa sekä leikin räimettä. Jesus ei ole terrieri, Jesus on ärrieri. Tulette kuulemaan siitä varmasti vastaisuudessakin.

On tapahtunut muutakin

• Arkea
• Malminkartanon portaita (paperilla hyvä idea. Kyllähän se into aika nopeasti lopahti)
• Pääsiäistä
• Vappua
• Arkea
• Ristiäisiä (sain uuden pienen kummipojan)
• Kevätjuhlia
• Reissua Dubliniin (kiitos H&H) 
• Veneretkeä Hankoon (enkä laita tähän mitään tyhmää soutuveneläppää. Kaikki Hankoon menevät näyttävät nyt jaksavan rankuttaa siitä)
• Esikoisen kielikurssia Maltalle
• Kuopuksen omatoimimatkaa Seinäjoelle (yksin junalla)
• Autoilua ojan pohjalle (onneksi ei sattunut kuin sieluun)
• Lapsetonta juhannusta ja sen viettoa Porkkalassa ja kotosalla
• Remonttia esikoisen huoneeseen
• Kesäloma
• Puutarhailua 
• ja paljon muuta 

Näistä ehkä joskus myöhemmin, tai sitten ei.

Jesus vauvana

Ensimmäinen eläinlääkärireissu, miten jännittävää!

Isot pojat kakkaavat ulos

Jos nyt ihan vähän nukuttaisiin vierekkäin

"Oot sä tosissa?! Sähän piehtaroit suossa! Ihan kreisiiii!!!

Pitkään suunniteltu juttu, pakastimen sulatus

Nyt on ollut mukavasti pakkasta. Sehän tarkoittaa sitä, että todellinen Martta sulattaa pakastimen. 

Oikeesti, tähän mä en todellakaan pystynyt! Vielä, mutta sekin hetki koittaa, kunhan tarpeeksi suunnittelen, ehkä jo ensi kesänä. Vähän haastetta elämään ja tähän touhuun!
 

Toinen pitkään suunniteltu juttu, metsästys

Metsästäjän materiaalit

Olen pitkään suunnitellut metsästämisen aloittamista. Miestäni moinen ei kiinnosta lainkaan, mistä siis metsästyskaveri? No, jos ei oma mies kerran tästä innostu, niin lainaan sitten naapurista. Kätevää. 

Naapurin mies on metsämies isolla M:llä. Kolme vuotta vihjailin hänelle, että olisi kiva päästä mukaan hirvijahtiin. Sain aina vastaukseksi "joo, totta kai se onnistuu". Koskaan ei kuitenkaan sitä päivää tullut. Kesällä aloin sitten sanomaan suoraan, että haluan oikeasti sinne hirvijahtiin mukaan ja tämä sanominen palkittiin. Ensimmäinen jahti oli mieletön kokemus! Ilma oli kaunis ja kuulas. Lunta ei ollut lainkaan. Jahtiporukka otti minut herrasmiehinä vastaan, vaikkakin heillä taisi olla pientä ennakkoluuloa minua kohtaan. Olin ensin passipaikalla ja saimme peuran. Seuraavaksi sain olla ajomiehenä, nauttia erään vanhemman hirvimiehen seurasta ja luonnon tuntemuksesta. Päivän saalis, kaksi peuraa.

Ilmeisesti käyttäydyin hirvijahdissa hyvin, sainhan kutsun jouluna luolametsälle. Luolametsästys antoi viimeisen sysäyksen ajatukselle suorittaa metsästäjän tutkinnon. Olin ensimmäisillä oppitunneilla eilen. Nyt siis opiskellaan lakia ja lajeja. Niin siistii!

Asia on edennyt siis todella pitkälle. Vakavassa harkinnassa on oma luolakoira. Sain eilen ilouutisen, erään nartun astutus oli onnistunut. Nyt enää pitäisi kääntää oman miehen pää, siis muutenhan saan sen kääntymään helposti, niin kuin muidenkin miesten, mutta koira-asiat onkin sitten jo toinen juttu. Olemme yhden koiran perhe, tai niin hän luulee. Buahhahahahahahaa. 

Aurinko armas ja niin kaunis metsä

Pitkään hautunut ajatus

Olen pitkään suunnitellut blogin aloittamista. Nytkään aika ei ole oikea ja sitä on aivan liian vähän, mutta aloitain silti. Olen pitkään suunnitellut kaikenlaista ja niitäkään en ole toteuttanut. Nyt on kuitenkin uusi vuosi ja uudet kujeet. Blääh diibadaa lässynlässyn.

Tässä blogissa kerron uskomattoman mahtavasta elämästäni ja aivan ihanasta perheestäni. Miksi juuri minun elämäni olisi sellainen, josta ihmiset jaksavat lukea? Miksi juuri minä ja minun elämäni olisi kiinnostavampi kuin muiden? Ehkä siksi, että olen vain niin täydellinen. Ne blogit, jotka kertovat ihmisten ihan vain omasta elämästä ovat juuri sellaisten kirjoittamia, jotka kuvittelevat olevansa jotenkin erityisiä ja kiinnostavia. Kaltaisiani siis. Hah! Siitäs saitte.

Näitä blogeja on netti pullollaan ja jokainen kokee olevansa blogin arvoinen, mutta entä sitten? Ei mitään.